Jossittelen paljon. Se on tapa, josta yritän päästä pois. Mietin jos olisin tehnyt joskus toisin, tai jos joku olisi tehnyt minulle toisin, millaista elämä olisi nyt.
Olen monesti katkera kun en saanut lapsuudessani ja teininä paljon kaipaamaani koiraa. Olen yhä siitä katkera, vaikka olenkin saanut koiran viimein hankittua. Mutta kuinka pitkällä voisinkaan olla koirien kanssa jos olisin saanut aloittaa harrastuksen paljon nuorempana? Olisin varmasti ehtinyt jo hankkia useamman koiran, päästä kunnolla sisälle harrastusmaailmaan, kokea paljon ja oppia paljon. Sain koiran vasta 24-vuotiaana, siinä on ollut paljon menetettyä aikaa. Olisiko nuoruuteni ollut vähemmän myrskyinen, jos minulla olisi ollut koira, tuo uskollisin liittolainen ja normaaliin terveeseen päivärytmiin pakottava olento?
Monesti harmittaa kuinka en uskaltanut ottaa heti ensimmäiseksi koiraksi pentua. Kuinka pitkällä voisin olla, jos olisin saanut opettaa koiraa, joka olisi kuin tabula rasa. Sen sijaan, että yritän nyt opettaa aikuista koiraa, jolla on omat lujasti pinttyneet toimintamallinsa.
Ja sitten toki ne kaikki miljoonat jossittelua aiheuttavaa asiaa, mitkä kuuluvat sitten yksityiselämäni puolelle eivätkä koirablogiin.
Jos, jos ja jos. Erilaisten mahdollisuuksien miettiminen on hyödyllistä, niissä vellominen taas ei. Pitää toimia niillä eväillä mitä on tällä hetkellä saatavilla. Toivottavasti vanhat koirat, me molemmat, voimme oppia uusia temppuja.
No comments:
Post a Comment