Tuesday, May 31, 2016

Pentuhaavetta ja naurettavaa nirsoutta


Vaikka ensimmäinen koirani on ollut rescue en ole mikään rescueihminen, ja olen päättänyt etten enää ota rescueta tai kodinvaihtajaa. Ei sillä, että koirat olisivat liian vaikeita tai väheksyisin niitä, mutta ihmisiin näissä kuvioissa ei vaan voi kunnolla luottaa. Tarkemmin en julkisesti aio tässä blogissa selventää tätä, mutta olen lukenut liian monta varoittavaa tarinaa kodinvaihtaja-/rescuekoirista, jotta uskaltaisin lähteä siihen rumbaan uudestaan. Oma kokemukseni oli ihan ookoo, mutta noh, en sen perusteellakaan enää haluaisi uusia kokemusta.

Seuraava koirani tulee siis olemaan tarkoituksella kasvatettu pentu, jonka kasvattajaa oikeasti kiinnostaa mitä hänen pennuilleen kuuluu ja aikuisilla koirilla on tehty tarpeelliset terveystarkastukset. Se voi olla roturisteytys, mutta ei mikään suunnittelematon "rakkauslapsi". Käytän sanaa roturisteytys, sillä toisin kuin sekarotuisen kohdalla roturisteytyksessä varmasti tiedetään mitä kaikkea rotua koirassa on mukana ja ne on risteytetty tarkoituksella. Se voi olla myös puhdasrotuinen. Tällä hetkellä mikään Suomessa helposti saatavilla oleva rotu ei vaan herätä suurempaa kiinnostusta. Olen erittäin nirso ja kiinnostukseni voi kaatua niinkin lapselliseen asiaan kuin väärään väritykseen. En myöskään halua koiraa joka on kuin kloonitehtaalla tehty, näyttäen ihan samalta muiden saman rotuisten vierellä. Esimerkiksi rottweiler voisi olla ominaisuuksiltaan kiinnostava, mutta kun niitä laittaa monta riviin niin ei perkele eihän niitä erota toisistaan. Tämän vuoksi uniikin näköinen roturistetys olisi parempi vaihtoehto, MUTTA oikeasti hyviä risteytyskasvattajia Suomessa on hyvin vähän ja sekoituksella kilpaileminen on Suomessa nihkeää.

Mitä sitten olen vailla? Haluan koiran, jolla harrastaa ainakin tokoa, myös taakanveto ja agi kiinnostavat jonkun verran. Koiran ei tarvitse olla luonnonlahjakkuus missään näissä lajeissa, kunhan se jotenkuten soveltuu niihin. Koiralla pitää olla aivoja, keskittymiskykyä, miellyttämisen- ja tekemisenhalua, mutta myös kyky rauhoittua ja se ei saa hyppiä pitkin seiniä jos joka päivä ei tehdä jotain erityistä. Riistaviettiä ei saa olla niin paljoa etteikö vapaana olo onnistuisi luotettavasti. Tervettä vartiointiviettiä saa olla ja kaikista ei ole pakko tykätä, mutta oman perheen jäsenien kesken on pakko tulla toimeen, etenkin kun todennäköisesti kaikki koirani tulevat olemaan uroksia. Ei herkkähaukkuisia rotuja. Mikäli kyseessä on puhdasrotuinen koira rodussa ei saa esiintyä suurissa määrin allergioita, syöpää, epilepsiaa, jne.

Ulkonäköasiat. Ei saa olla pitkää turkkia, mutta ei saa olla karvatonkaan. Karvan kuuluu olla suoraa, keskipitkää tai lyhyttä. En aio olla harjaamassa koiraa kuin ehkä kerran pari viikossa. Muutenkaan pitkät kutrit eivät iske ulkonäöllisesti. Koko keskikokoinen tai suuri, ei kääpiöitä tai megalomaanisia jättejä. Tykkään miehekkäistä adoniskoirista, joilla lihakset erottuvat selvästi, tykkään pitkistä jaloista, mutta kropan pitää kuitenkin olla sopusuhtainen. Sopivasti raskastekoinen saa olla, en kuitenkaan pidä liioitelluista rypyistä ja ällöttävistä kuolaturvista. Värityksissä mustat maskit, valkoinen, merlet (paitsi punainen merle on ihan ok) ja laikukkaat ovat yäk, brindlekin tuppaa näyttämään vain likaiselta, uuh aah-reaktiot aiheuttavat lähinnä vain sudenharmaa/karhunmusta ja se värien ykkönen, diluutiopunainen/suklaa. Silmien kuuluisi olla vaaleat, jotta pupillit selkeästi erottuisivat. En tykkää tummanruskeista nappisilmistä, jotka näyttävät lähinnä kokomustilta palloilta. Antakaa koira hailakan kusenkeltaisilla silmillä niin son hyvä niin.

Lähes kaikki ajokoirarodut, vinttikoirat ja pystykorvarodut voidaan ruksia yli heti alussa. Rotuja, joita en puhtaasti asennevamman takia halua ottaa ovat muun muassa malinois, englanninbullterrieri, valkoinenpaimenkoira, bokseri, amerikanbulldoggi ja bordercollie.

Mitkä rodut sitten kummittelevat mielessä? Monen monta vuotta olen haikaillut punaisen pitbullterrierin perään, mutta Suomessa rodun tilanne on heikko, täältä löytää lähinnä epämääräisiä sekoituksia ja verilinjoja, joihin en koskisi pitkällä tikullakaan. Semmoinen pitäisi tuoda ulkomailta, mikä olisi kallista ja hankalaa, ja ylipäänsä uskoisin tuon rodun siirtämisen tulevaisuuteen olevan vielä viisas siirto. Amstaffia harkitsin vuosia sitten, mutta erittäin harva näkemäni on miellyttänyt silmää. Amerikanbulli olisi tämän tyyppisissä koirissa luonteeltaan helpoin vaihtoehto, josta voisi sitten jatkaa haastavampiin rotuihin, mutta jälleen se pitäisi tuoda ulkomailta ja hyvärakenteisia koiria jalostavia kenneleitä on haastava löytää. Näiden terveystilanteesta ei myöskään ole paljoa julkista tietoa. Staffi olisi jo liian pieni kääpiö ja niillä tuppaa nykyään olemaan ihme sammakkonaamoja. Dobermannit ovat erittäin kiinnostavia, tietty punaisena versiona. Näiden terveystilanne on kuitenkin heikkoa, on syöpää ja sydänvikaa. Ominaisuuksiltaan se olisi minulle erittäin sopiva, mutta hitto kun en tiedä uskaltaako moista ottaa jos se kuolee käsiin. Punainen kelpie on cool tapaus, mutta niin pieni. Bonokin tuntuu monesti pieneltä kääpiöltä. Perinteinen kiinalaistyylinen shar pei on myös korkealla haavelistallani, mutta niidenkin saatavuus on kehnoa.

Roturisteytyksissä Noyal Teamin koirat kiinnostavat paljon. Puhtaista huskyistä en välitä, mutta risteytyksissä käytetty lyhytkarvainen collie toisi mukaan aivoja. Puhtaana collie taas ei olisi tarpeeksi äijämäinen. Uuden koiran hankinta ei ole vielä vuoteen pariin ajankohtaista, joten en ole ottanut Noyaliin yhteyttä ja kiinnostukseni taso voi romahtaa riippuen mitä he tulevat tulevaisuudessa käyttämään risteytyksissä. Jossain välissä heillä oli jalostusoikeus valkoiseenpaimenkoiraan, joka olisi suuri turn off. Toisen tietämäni asiantuntevan suomalaisen risteytyskasvattajan, Paimenlauman koirat ovat varmasti miellyttäviä ja ahkeria, mutta makuuni liian pitkäturkkisia, pieniä ja feminiinisiä. Koirasusihaaveet jätän suosiolla aikaan, jolloin omistan oman pihan ja tarhaukset. Tällä hetkellä todennäköisimmältä valinnalta vaikuttavat Noyalin koirat, riippuen kuitenkin mitä muita rotuja he aikovat lisätä joukkoon.

Jaa-a, vaikeaa kun mikään ei kelpaa ja kaikki on perseestä. Mitään sanomaani ei kannata ottaa absoluuttisena totuutena, puhetyylini vain on provosoivaa ja muutan mielipidettäni jos saan kuulla hyviä perusteluita. Ulkonäköseikoissa voin joustaa jos koira on muuten erittäin kiinnostava, mutta kloonikoiraa en tahdo. Jatkan mietiskelyä.

No comments:

Post a Comment