Bono on läski. Ei yhtä läski kuin talvella, mutta yhä liikaa löysyyttä löytyy ja minä kun haaveilen patsasmaisesta adoniskoirasta en voi olla kuin tyytymätön nykyiseen ulkomuotoon. Ihan oma vika suurimmaksi osaksi. Talvella jään takia en enää juoksuttanut koiraa pyörällä ja yäkön kylmän takia lenkkienkin pituudet pienenivät. Ei oikeastaan tehty mitään. Ruokaa se on aina saanut maltillisesti, selkeästi paljon alle yleisten suositusten tuon kokoiselle koiralle. Mutta kun on leikattu uros, niin tuntuu kuin pitäisi ruokaa antaa pipetillä jottei lihoisi. Nykyistä ruoka-annosta en voisi yhtään pienentää.
Siksi onkin niin hemmetin turhauttavaa aina kun Bono varastaa ruokaa tai sitten joku antaa sille ruokaa. Kävin eilen faijalla ja taas raivostutti kun se idiootti syötti ties kuinka monta lihapullaa kielloistani huolimatta. Kun se lihapullasta saatu ilo kestää koiralla vaan sekunnin, mutta läski pitää pintansa ikuisuuksiin asti. Ja aina samat vastaväitteet. "Ei se ole lihava, se on ROTEVA!" Kyllä, rakenteeltaan se on roteva, mutta se on myös lihava. Hänelle olen vain turhasta nipottaja, mutta hän ei näe sitä vaivaa mitä laitan koiran laihduttamiseen joka päivä. Ei myöskään auta, että hänellä on joku ihme kuva Bonon olevan osaksi rottweiler tai mastiffi, ja noita rotuja hän on tottunut näkemään vain ylipainoisina. Kenties on, kenties ei, mutta ei sillä rodulla ole väliä jos on silmät päässä ja näkee löysyyden määrän. Jos ruokkisin ja liikuttaisin koiraa samalla tavalla kuin hän on tottunut lähipiirinsä leikkaamattomia koiria katsoessa (hänellä ei ole koskaan ollut omaa koiraa) Bono paisuisi oitis tynnyriksi. Bonolle ei vaan riitä pelkkä kävelylenkki. Henkisesti ehkä, jolloin tuloksena olisi mieleltään passivoitunut koira, mutta ei todellakaan fyysisesti riittäisi ylläpitämään hoikkuutta ja lihaskuntoa. Havahduin laihdutusprojektiin joskus joulun tienoilla ja sen jälkeen koiralla on ollut vähintään 1 tunti raskasta liikuntaa päivässä, repun kantoa, pyöräilyä tai uimista, sekä sen lisäksi sitten enemmän rennompaa kävelyä. Kävelylenkilläkin tosin ei koskaan vain kävellä, vaan leikitään kepeillä ja kiipeillään. Läski lähtee hyvin, hyvin hitaasti, enkä todellakaan jaksa katsella toisten ihmisten aiheuttamia tahallisia sabotaatioita yrityksilleni.
Äidilläni on kissoja ja hän ei ymmärrä koirista tuon taivaallista, joten en sinne voi koiraa jättää hoitoon jos hoidon tarvetta on. Faijani on oikeastaan ainut vaihtoehto, mutta voi jumalauta kun sinne ei saisi edes viedä koiran omaa ruokaa mukaan kun ylisyönti on taattu. Kerrankin kun tulin koiraa hakemaan koiran kupissa oli valehtelematta 4-5 fileepihviä, joita koira vain nirppi epäkiinnostuneesti. Kuka tietääkään kuinka paljon sille oli syötetty kun eivät pihvit kiinnostaneet. Eräällä toisella kerralla annoin pussin napuja mukaan, koira tuli takaisin nappulat syömättä kun oli koko päivän annettu vain grillimakkaraa. Ei voi muuta kuin hakata päätä seinään.
Toinen syy miksi herkkujen antaminen ärsyttää on se, että joka kerta kun joku antaa Bonolle herkkuja se ottaa pois tehoa minun antamilta koulutusherkuilta. Miksi ne kiinnostaisivat, jos herkkuja saa muualta tekemättä mitään? Jälleen kerran faijani ei tunnu ymmärtävän Bonolla olevan käytösongelmia, sillä hän on tottunut uroskoirien olevan parantumattomia remmirähjiä, hihnassa kiskovia, tyhjää räkyttäviä ja oikeastaan yhtään mitään osaamattomia. Riittää vissiin vaan, että koira on olemassa siinä vieressä ja sen voi jotenkuten pitää aisoissa vielä (miehenä tämä on helppoa). Minua vaan ei kiinnosta katsella tuollaista koiraa, joten yritän kouluttaa tapoja pois. Ja tähän tarvitaan lahjontaa. Vaikka Bonon aamulla saatu pääruoka onkin pieni, ei sille tule kalvavaa nälkää koska se saa vatsaansa vähän väliä koulutuspalkkaa pitkin päivää. Ja kyllä se herkkujakin saa. Joka kerta kun jätän sen yksin se saa jotain pitkäkestoista järsittävää.
Älä ole idiootti. Pyydä lupaa koiran ruokkimiseen, ja jos sellaista ei tipu niin älä länkytä vastaan ja syötä koiraa salaa.
No comments:
Post a Comment